2. Johtajuusajattelun kehityskaari

Heippahei! 

Toisella luennolla perehdyimme Anu Puusan kanssa johtajuusajattelun kehittymiseen ja erilaisiin johtajuusjohtajuusteorioihin. Tiesimme jo entuudestaan, että johtamismalleja on erilaisia ja johtamisihanteet ovat kehittyneet ajan kuluessa.  Näkemyksemme mukaan johtamisteorioiden lisäksi sekä ajankohta että maantieteelliset ja kulttuurilliset tekijät ovat vaikuttaneet suuresti siihen, millaiseksi johtajuus ja hyvä johtaja mielletään.

Luennolla tutustuimme muun muassa taylorismiin, fayolismiin, mayolismiin sekä postmodernistiseen johtajuusteoriaan ja em. teorioihin sidoksissa oleviin johtamisperiaatteisiin.  Lisäksi pohdimme pienissä ryhmissä johtajan, johtamisen ja johtajuuden käsitteitä, minkä jälkeen keskustelimme yleisesti näistä käsitteistä. Mielestämme keskustelu oli hyödyllinen, sillä se toi esiin täysin uusia näkökulmia. Esimerkiksi johtaja määriteltiin sekä vastuunkantajaksi että työntekijöiden esikuvaksi.

TIETOISKU- johtamisteoriat

Taylorismi:Yhdysvaltalaisen Frededrik Winslow Taylorin kehittämä liikkeenjohto-oppi, jonka periaatteiden valossa johtamisen näkökulmasta on oleellista ensinnäkin työtehtävien pilkkominen sekä tuotannon ja työvaiheiden eksakti mittaaminen työn tehokkuuden lisäämiseksi. Taylorismissa korostuu myös työntekijöiden valinta sekä kouluttaminen tiettyä työtehtävää varten, jotta työntekijän osaamisen hyöty saataisiin maksimoitua. Johtamistehtävissä olevien henkilöiden on huolehdittava myös siitä, että palkkaus on tehtävän mukainen. Olennaista on myös johdon ja työntekijöiden välinen yhteistyö, jossa työntekijää pidetään tekijöinä ja johtohenkilöitä organisaation ” aivoina”.

Fayolismi:Ranskalaisen Henry Taylorin kehittämä fayolismi koostuu 14 johtamisperiaatteesta, kuten auktoriteetista, kurista, oikeudenmukaisuudesta ja harmoniasta ja ryhmähengestä ( esprit de corps).

Mayolismi:Australialaisen psykologin Elton Mayon kehittämä johtamisteoria, jossa korostuu mm. ihmissuhteiden ja ryhmätyöskentelyn sekä yhteenkuuluvuuden merkityksellisyys työnteossa. Mayon mukaan työpaikka pitäisi mieltää sosiaaliseksi järjestelmäksi, jonka osat ovat riippuvaisia toisistaan. Yhteenkuuluvuuden tunne ja hyvä yhteishenki vaikuttavat työntekijöiden työnhyvinvointiin ja lisäävät tuottavuutta.

Johtajuusteorioissa omaksutut periaatteet heijastuvat selvästi nykypäivän johtamisajatteluun siitä huolimatta, että teoriat ovat muuttuneet ja kehittyneet vuosisatojen kuluessa. Yllätyimme siitä, kuinka keskeinen rooli johtajuusteorioiden periaatteilla on, vaikka ne ovatkin syntyneet jo 1800-luvulla. Esimerkiksi useat fayolistiset periaatteet, kuten auktoriteetti, oikeudenmukaisuus ja käskyjen yhtenäisyys ovat merkityksellisiä vielä tänäkin päivänä.  Myös mayolistiset johtamisen periaatteet (kuten työnhyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden merkitys ja ihmissuhteiden korostaminen) ovat nousseet esille työn kuormittavuuden ja sairaslomien lisääntymisen myötä.  

Vaikka johtamisen periaatteet ovat ajan kuluttamia, ei niitä mielestämme pitäisi sivuuttaa. Päinvastoin. Teoriat korostavat ja muistuttavat johtotehtävissä olevia henkilöitä niistä seikoista, jotka ovat keskeisiä niin organisaation toiminnan kuin työyhteisön kannalta (yhteisöllisyys, työhyvinvointi, käskyjen yhtenäisyys).

Teoriat lähtevät siitä oletuksesta, että vastuu organisaatiosta on yksinomaan johtamistehtävissä olevilla henkilöillä. Todellisuudessa, vastuu on kuitenkin heidän lisäksi myös työntekijöillä, onhan työpaikka työnantajien ja työntekijöiden muodostama yhteisö. Teoriat eivät myöskään huomioi työsuhteiden luonteen muutosta, kuten osa-aikatyöskentelyn yleistymistä, sillä työntekijän odotetaan sitoutuvan työtehtävään pitkäaikaisesti.

Olemmekin sitä mieltä, että teoriat edustavat osittain vanhoillista ajattelutapaa johtamisesta, johtajuudesta sekä työntekijän ja työnantajan välisestä suhteesta. Täysin kritiikittömiä johtamisteoriat eivät siis mielestämme ole.

(Lähde:luentomateriaali)